Tätä kirjoittaessa olen ollut Norjassa jo 13 päivää enkä ollut ajatellut aloittaa blogin pitämistä. Mutta juuri äsken maistaessani kahden viikon tauon jälkeen oikeata (no ei nyt oikeastaan ihan oikeata mutta melkein) ruisleipää tulin heti reippaammalle mielelle ja ajattelin, että tällaisista pienistä jutuista, mitä ei kotimaassa välttämättä pääse kokemaan, olisi kiva ehkä jotain juttua kirjoitella. Toki tätä ennen huudatin saman asian IRCciin, mutta tänne olisi tarkoitus kirjoittaa toivottavasti vähän jäsennellympää tekstiä.

Aloitetaan siis vaikkapa ihan alusta...

 

Vaihto-opintojen suunnittelu

 

Aloin pohtia vaihto-opintoja oikeastaan vasta kesällä 2007, ja jo saman vuoden kuluessa päätin että kyllä sitä jonnekin päin täytyy lähteä kun kerran on mahdollisuus. Mielessä pyöri teoreettinen fysiikka ja/tai Tanska, mutta tarjolla olevista vaihtoehdoista ei mikään tuntunut sopivan hyvin kohdalleen. Pedagogisten opintojen aikana loppuvuodesta 2007 aloitin diplomityön tekemisen, ja päätin tehdä sen loppuun ennen vaihto-opintoja ettei se sitten jäisi roikkumaan johonkin hamaan tulevaisuuteen. Jätin reilusti aikaa dippatyölle ja päätin hakea vasta kevääksi 2009 syksyn 2008 sijaan. Olin jo puoliksi hylännyt teoreettisen fysiikan vaihtoehdon ja ajattelin, että puoli vuotta saa piisata, oli opinahjo mikä hyvänsä.

 

Kesällä 2008 juhannuksen jälkeen olimme opiskelukaverin, Jukan, kanssa vaeltamassa Kilpisjärvellä. Reissu oli tosi kiva, ja itse ihastuin tuntureihin ja laaksoihin ja vuoriin kertakaikkisesti. Totesimme sen tosiseikan, että korkeimmat huiput ovat lähes poikkeuksetta Norjan tai Ruotsin puolella, Suomen puolella oli vain pari ”mäennyppylää” (mukaan lukien Halti) joiden jälkeen nuori vuoristo tasaantuu maltillisemmaksi maastoksi. Ajattelin, että olisi kiva tulla tänne pidemmäksi ajaksi ja ehkä päästä valloittamaan muutama huippu Norjankin puolelta – itse kiipesimme vain Saanan huipulle. Sitten aloin pohtia että ehkä olisi kiva olla vieläkin pidempi aika vuoristoisessa maastossa, ja pala palalta suunnitelma vaihto-opinnoista Norjassa alkoi saada enemmän jalansijaa. Vaihtoehdot olivat Oslo ja Trondheim, joista Trondheim nousi hyvin pian päällimmäiseksi vaihtoehdoksi suuren teknisluonnontieteellisen kurssitarjontansa vuoksi. Lopullinen päätös tuli tehtyä elokuussa Hollannissa vietetyn ECMI-mallinnusviikon jälkeen tutustuttuani (hyvin pinnallisesti tosin) muutamaan NTNU:n opiskelijaan. Samalla päätin lukevani vielä työkaverin innostamana tietotekniikan sivuaineen – tarkoitus oli lukea syksyllä TTY:llä kaikki kurssit mitä ehtii ja loput keväällä Trondheimissa.

 

Matka Trondheimiin

 

Huonojen lentoyhteyksien vuoksi päätin käyttää perinteisempiä kulkuvälineitä: laivaa ja junaa. Samalla pääsisi enemmän matkustamisen makuun, ja matkakulutkin olisivat pienemmät. Lähdin uudenvuodenaamuna Toijalan rautatieasemalta klo 6.23 junalla Viking Linen satamaan ja leimautin ainoan reissua varten ostamani matkalipun konnarilla. Kahdeksan jälkeen juna saapui satamaan, jossa ostin menolipun Tukholmaan ja hyttipaikan neljän hengen hytistä (jossa tosin sitten ihan yksikseni sain istua ja pelata Civilizationia). Leppoisan matkan jälkeen saavuin satamaan, josta menin bussilla Tukholman keskustan rautatieasemalle (cityterminal). Neljän tunnin odottelun ja BigMac-aterian jälkeen nousin n. klo 23.30 Tukholma-Storlien-junan (muistakaa sanoa StorLIIen eikä STORlien niin teitä ymmärretään.. :)) 82. vaunuun ja ostin konnarilta lipun. En viitsinyt sitten enää kysyä makuupaikkaa kun tuntui olevan niin monta saman kohtalon jakavaa, ja penkkikin oli niin mukavan pehmeä, ettei se enää tuntunut ollenkaan pahalta.

 

Storlienissa saimme kuulla että jatkoyhteys Trondheimiin olisi korvattu bussilla. Parinkymmenen minuutin bussin odottelun jälkeen kävi kuitenkin ilmi että juna menee sittenkin normaalisti. Nousin junaan ja ostin lipun nuorelta konduktööriltä ja olin perillä Trondheimissa alkuiltapäivästä. Satoi isoja märkiä lumihiutaleita.

 

Yritin etsiä Moholtiin menevää bussia, mutta en löytänyt, en edes ystävällisen Jehovan todistajan avustuksella. Päädyin tilaamaan taksin. Kuski ei ymmärtänyt ruotsinsönkötystäni ja epäilin hänen ajavan tarpeettoman kiertolenkin kautta saadakseen periä isomman taksan. Saavuin kello kahden jälkeen asuntotoimistolle ja ilokseni asuntoni tuli olemaan aivan asuntotoimiston vieressä. Kämppä oli kolkon hissittömän tiilitalon toisessa kerroksessa – siinä vaiheessa rakennus tosin tuntui kotoisimmalta mistään maailman taloista. Kämppä oli siistissä kunnossa ja sisälsi kaikki tarvittavat huonekalut. Nettikin toimi välittömästi. Luonnollisesti rupesin heti irkkaamaan.

 

Perillä

 

Seuraavan 9 päivän aikana mm. ostin kirpparilta sukset, hankin kirjastokortin ja lainasin norjankielistä luettavaa, kävin hiihtämässä ja kirkossa, pyörin yliopistolla, tapasin muita vaihtareita ja ostin pyörän (Peugeot-merkkinen naistenpyörä). Jo ensimmäisenä viikonloppuna minulle kävi ilmi että olin tullut viikon liian aikaisin – vaikka lukukausi alkoikin jo 5. päivä, luennot tulisivat alkamaan vasta 12. päivä (eivätkä täysimääräisesti vielä silloinkaan kuten myöhemmin huomasin). Mutta oli ihan hyvä tulla ajoissa paikalle, ehti sopivasti hankkia käytännöllisiä tarvikkeita tutustua kaupunkiin ja ihmisiin. Ja oltuani tasan viikon pääsin saunaankin. Ihan oikeaan saunaan, siellä sai heittää vettä kiukaalle ja lämpöä oli 90 astetta.

 

Koulu

 

Kurssien valitsemisesta tuli oletettua hankalampaa, enkä vielä tätä kirjoittaessa ole tarkasti päättänyt että mitkä kurssit nyt aion suorittaa. Kävi ilmi että kaksi valitsemaani kurssia (Norsk for utlendiger ja Menneske-maskin interaksjon) pitivät tentin samana päivänä samaan kellonaikaan, joten täytynee jättää norjankurssi pois tai valita toinen sellainen. Enkä vielä oikeastaan edes tiedä pääsenkö kyseiselle (tai millekään) norjankurssille: ”pääsykoe” oli eilen eikä oikein tuntunut siltä että tietämykseni norjan kielestä (kiteytettynä nyrkkisääntöön: kirjoita ruotsia mutta vaihda ’a’-kirjaimet ’e’-kirjaimiksi) olleet ihan riittävät. Lisäksi taidan ottaa yhden tai kaksi matematiikan kurssia, varsinkin jos täytyy jättää norjan kurssi kokonaan pois.

 

Ruoka

 

Pitkällisen pohdinnan jälkeen olen kallistumassa siihen lopputulokseen että ruoka on todellakin vähintään melko kallista täällä Norjassa :). Ylimääräistä mielipahaa aiheuttaa se, että tiettyjä kaipaamiani tuotteita ei löydy, ainakaan toivotussa muodossa. Näitä ovat jugurtti, kanankoivet sekä ennen kaikkea ruisleipä. Jugurttia löytyy 150-250g:n paketeissa samantyylisessä olomuodossa kuin Suomestakin, mutta litran jugurtit ovat poikkeuksetta juotavia jugurtteja tai jotain vastaavaa. Ja litra jugurttia maksaa halvimmillaan n. 21 kruunua. Kanankoipia saatoin löytää toissapäivänä isohkon pakkauksen, mutta niiden hinta oli ehkä kaksinkertainen suomalaisiin koipiin verrattuna. Yleensä kanaa myydään fileinä (toosi kalliina sellaisina), joskus löytää myös koipia mutta nämä ovat yleensä valmiiksi grillattuja. Yleisesti ottaen kaikki liha on hinnaltaan lähes kaksinkertainen Suomen hintoihin verrattuna, poikkeuksen teki heti ensimmäisenä päivänä ostamani joulukinkun jämäpala, 40 kruunua kilo. Ja lauantaimakkaraa vastaava tuote, joka lienee n. 40-50% suomalaista kalliimpaa (ja joka tuoksuu siltä kuin mukana olisi ripaus maksaa).

 

Mutta pääsenpä nyt vihdoin tähän murheenkryyniin: ruisleipään :). Viikon ruisleivättömän elämisen jälkeen totesin että jotain on tehtävä. Vierailemissani kaupoissa sitä ei ollut missään muodossa, mutta toissapäivänä eksyin isoon ruokakauppaan Ica Maxi, joka myy myös Euroshopperin tuotteita. Toivon kipinä syntyi heti astuessani kauppaan ja nähdessäni suuren suuren leipä- ja pullahyllyn. Yksityiskohtaisen etsinnän jälkeen totesin kuitenkin, että ei löydy ruisleipää – norjalainen perusleipä tuntuu olevan ranskanleivän kokoinen ja muotoinen pötkö pääasiassa vehnästä tehtyä leipää; mukana saattaa olla vähän kauraa tai ruista tai jopa maissia tai etikkaa, mutta perinteistä rukiiseen perustuvaa leipää ei tästä hyllystä löydy. Seuraavasta hyllystä sitten tosin bongasin ihan ruisleipä-nimellä kulkevaa tuotetta, mutta joka oli epäilyttävästi paketoitu muovin sisään (ja liimattu kiinni), ja joka vielä epäilyttävämmin kantoi Euroshopper-ketjun logoa. Parin päivän kuluttua eli tänään (päästyäni ottamaan ostamani leipä pienellä pakastinrekisterillä varustetusta FIFO-arkkitehtuuria noudattavasta leipäjonosta) pääsin maistamaan tätä ostamaani leivän kaltaista tuotetta. Ja usko tai älä: se maistui melkein jopa ruisleivältä, hallelyyja! No, pieni epämiellyttävä limppumainen makeus ja tahmeus, mutta ei tuo ensi hädässä haitannut.

 

No, ehkä tässä on jo vähän turhankin tarkkaa sepustusta ensimmäisistä päivistäni Trondheimissa ja NTNU:lla. Koetan kirjoitella tänne kaikkea käytännön järjestelyihin liittyvää asiaa, niin tästä voisi ehkä jollekin vaihto-opiskelua suunnittelevalle olla jotain hyötyä, saakoon se sitten lukijan joko innostumaan vaihtarielämästä tai hylkäämään tämän alustavasti suunnittelemansa vaihtoehdon. Mutta sekaan eksynee jotain elitistis-pseudorunollis-tieteellistä pohdintaa vaihtarielämästä ja ehkä elämästä yleensä. Kaikki kommentointi on erittäin tervetullutta. Kuvia Trondheimista ja Norjasta löytyy facebookista ja ajoittain ehkä linkin http://www.students.tut.fi/~makimar2/a.html takaa.

-Tuomo